Finnish

FINNISH

TAIKURINA OLO
(Bűvésznek lenni)

Taikurina olo on mukavaa
kun menee kotiin ja tiputtaa
salkkunsa, muuttuukin se
kirjavaksi huiviksi, joka kevyenä savuna
haihtuu ilmaan, ei tömähdä maahan ei
hihansuusta voi vetäistä tusinan
munia, päivälliseksi
ja harmaa sanomalehti
lennähtää kädestään kirjekyyhkynä
jos haluaa, voi vieläpä mennä
maaten kattoon, nukkuakseen
ja levänneenä herätä aamulla
palavia hehkulamppuja putoilee suusta
jos oikein haukottelee
Mutta taikurina olo on joskus raskasta,
jos laittaa päähän hatun
sieltä varmasti päähän tippuu
jänis tai kissa,
jos kurkottaa viinirypäleterttua,
pöllähtää se kuin tomusokeri ympäriinsä,
jos niistäisi, nenäliinan tilalla
kädessä raksuttaakin kello
Voisi tehdä sata hullutusta
eikä tee ainuttakaan: ammattinsa
varjopuoli, kuningas Midaksena,
tylsistyneenä viljelee kummia.

SORMENPÄÄT
(Billentyűk)

Sinä siellä soitat pianoa alhaalla
minä täällä ylhäällä kirjoitan runoa
jos toisiamme lähestyisimme
pyrähtäisivät lapset väliimme
tarrautuisivat mekkoosi
ripustautuisivat paitaani
jotka syleilyistämme saivat alkunsa
nyt tekevät turhaksi syleilymme
iltaan mennessä nukahdit jo
aamun tullen nukun vielä
sormenpäillä hukutamme sen
sinä siellä ylhäällä pianon ääressä
minä täällä alhaalla tietokoneella
minkä voisimme toisillemme kertoa
yhdessä isossa syleilyssä.

KITISEVÄ RUKOUS
(Nyűgös imádság)

Ime luistani ytimet
pingoita suoneni nuoraksi
revi irti kynteni, hiukseni
yksitellen kaikki nypi
vie voimani, kääntelehdin
kuin kuolaava sylilapsi
lihani roikkuu kuin latuskainen
lompakko, tauti siihen puraiskoon
ja kuivata aivoni
päässä koliseviksi sorakiviksi
pura minut osiin, kuri kokoon
senkun käsittelet,
kunhan käsittelet
minua, Jumalani.

Suomentanut Maria Yliheikkilä